YSK: Pikkuveli etelässä lämmittelemässä

Kävin toissaviikolla viettämässä Italiassa 5 päivää siskoni ja hänen miehensä seurassa. Matka oli kaikille jokseenkin yllätys, sillä liput ostin sunnuntaina ja kone lähti maanantaina. Osittain asiaan vaikutti se, että armeijan hommissa oltiin aikataulussa jäljessä, jolloin myönnettyjä lomia ei voi pitää todellisina ennenkuin on oikeasti lomalla. En missään vaiheessa ilmoittanut ilmavoimille lähteväni ulkomaille, joten jätän hankaluuksien välttämiseksi nimeni mainitsematta.

Koneen lentäessä yli 10km korkeudessa ilokseni huomasin että näkyvyys oli hyvä maahan asti. Tuli kumman lämmin olo kun aloin näkemään vihreää kumpuilevaa Italian maastoa. Pelkästään vihreän sävystä pystyi päättelemään että lämpötila maassa oli hyvä. Rooman Fiumicinon kentällä koin kuitenkin vastoinkäymisen joka kuulemma ei ole kovinkaan harvinainen Italiassa: Matkalaukka sai odottaa melkein tunnin, ja ne tuli täysin eri linjastolle kuin TV ruuduissa ilmoitettiin. Tilanteessa oli kuitenkin viihdyttävää seurata iäkkäiden nunnien menoa kentällä. Tämä jätti miettimään että onko nunnilla jokin pituusrajoitus, sillä yksikään kentän nunnista ei varmasti ollut yli 160cm pitkä. Toinen mahdollisuus on että kyseiset nunnat olivat esiintymismatkalla, ja luonnollisesti esiintymistilaisuudessa näyttää paremmalta jos kaikki esiintyjät ovat samanpituisia.

Italiassa ollessani oli mukavaa nähdä millaisessa ympäristössä nuoripari Koskenniemi on viettänyt aikaansa. Firenzessä pari päivää arjen näkeminen toi lisäarvoa Italian matkalle, joka monella turistilla jää nähtävyyksien kiertelyksi. Voin myös yhtyä edellisten vierailijoiden mielipiteeseen heidän kielitaidostaan. Molemmat osasivat hoitaa asioita suomalaiseen korvaan sujuvalta kuulostavalla tavalla. Myös ruoanlaitto sujui, pasta carbonara valmistui hetkessä ja oli todella herkullista. Ulkona syöminenkin oli nautinnollista ja ruokailuhetket olivat jokainen matkan huippuhetkiä.

Oli kivaa myös viettää yhdessä aikaa Roomassa, jossa sielläkin oli hyvää ruokaa. Sain nähdä Colosseumin ja muita hienoja paikkoja, mutta täytyy myöntää että pidemmän päälle luultavasti väsyisin turistien määrään. Aikomus oli jonottaa Vatikaanin museoon, mutta todettuamme jonon olevan 5+ tuntia päätimme käyttää ajan johonkin muuhun. En matkan aikana käynyt yhdessäkään museossa, enkä kadu sitä. En toki kiellä ettenkö jonain päivänä vielä haluaisi katsella vanhoja tauluja sisätiloissa kun ulkona paistaa aurinko.

Yksi matkan kohokohta oli myös se kun sain katukaupassa tingattua “merkkiaurinkolasit” 35 euron lähtöhinnasta 12 euroon. Tämä onnistui jääräpäisellä ja määrätietoisella jankuttamisella sekä poraavalla katseella ovelan hymyn vivahtein.
Tietynlainen pettymys oli se että Koskenniemet eivät innostuneet vuokraamaan skootereita Roomassa. Kaippa se ikä jossain vaiheessa alkaa painaa, mutta onpahan itselläni valmiina toteutettava asia seuraavalle matkalle.

Suurkiitos vielä kerran isännöitsijäparille mahtavasta matkasta.