Palaaminen vain muutamaksi viikoksi Italiaan tuntui hieman ylimääräiseltä hössötykseltä, mutta jos olisin tiennyt, millainen on Elba, olisin tullut vaikka vain päiväksi. Last minute -tarjouksena varattu hotelli osui ja yllätykseksemme saimme palvelua suomeksi. Kyseessä oli italialaissuomalainen perheyritys, jonka erikoisuutena oli omista kananmunista tehty tiramisù.
Aamuisin heräsimme kukon kieuntaan, ikkunasta näkyi vehreät vuoret ja parvekeelta meri. Aamun kohokohta oli aamupalapöydässä odottava illallismenù, josta valitsimme alku- ja pääruoat kahdesta vaihtoehdosta. Mustekalanmusterisottoa, sipulikeittoa, täytettyjä sinisimpukoita, miekkakalaa – siinä joitain tähtinautintojamme.
Tarkoitus oli ihan vain olla ja levätä, mutta eihän sitä malttanut kun pieni saari hulppeine näkymineen ja uimarantoineen houkutteli näkemään aina seuraavan vuoren yli. Ajelimme skootterilla uimarannalta toiselle, joita saarella on yhteensä huikeat 153. Ihan hyvin siihen nähden, että rantaviivaa on yhteensä n.140 km. Vaikka keskinopeus ei paljon noussut yli 30 km/h, oli helpotus vuoristoteiden jälkeen palauttaa skootteri ehjänä.
Viimeisenä päivänä katsastimme Napoleonin asunnon, jonka jälkeen vaihtoehtoina oli shoppailla Elban “pääkaupungissa” Portoferraiossa tai kävellä rannoille. Valitsimme rannat. Kontrastina hiekkarannoille, mustille rannoille ja kalliorannoille, päädyimme valkeille kivirannoille. Vesi oli uskomattoman kirkasta. Huikeinta oli snorkkeloida. Kuin olisi isossa meriakvaariossa uinut. Kalalajeja näkyi enemmän kuin ehti laskea, vihreitä ja mustia, isoja ja pikkukalojen parvia.
Ei uskoisi, että vain kolmen tunnin matkan päässä Firenzestä löytyy tuollainen luonnonpesä. Jos kaipaatte rantalomaa perinteisten turistirantojen ulkopuolella tai suunnittelette kesäasunnon ostamista, suosittelen lämpimästi Elbaa.
Nyt kun kaikki sinisen ja turkoosin sävyt on nähty, olen valmis palaamaan Suomeen. Tänään kokeilin italian seuraavaa tasokoetta ja läpi meni. Huomenillalla jätän hyvästit Firenzelle ja siirryn Bolognan, Milanon ja Tampereen kautta takaisin Aurajoen rantaan.
kesäkuu 12, 2008 kello 4:54 ap
Aijjai, kerta kaikkiaan! Näytin juuri Firenzen-kuvia kavereille puutarhassa (valaistus: tulikärpäset, musiikki: härkäsammakko, action: pesukarhu), ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli mieleen, että olisipa sitä taas hauska päästä Eurooppaan.
Lopetattehan bloginne (mikäli ette Suomessa jatka) sitten oikein rytinällä! Tätä on ollut todella ilo lukea.
kesäkuu 13, 2008 kello 5:31 ap
Tervehdys Ansku ja Johannes!
Olen myös ilolla lukenut blogianne ja saanut monet hyvät naurut! Kuulostaa siltä, että te todellakin olette viihtyneet Italiassa. Hienoa!
On kivaa myös saada teidät takaisin Suomeen. Odotan innolla kohtaamistamme! Ansku, kenties nähdään eviksillä?
Siunauksin,
Anni-Leena