Muuttaessani Suomeen yläasteikäisenä psykologi neuvoi tekemään listan “mitä saan, mitä menetän”. Pikkuveljeni karkasi kyseisestä istunnosta ja minulla ja siskollani petti pokka kun emme osanneet sijoittaa jokaista elämämme muuttoa aikajanaan. Nykyään pidän listoista.
Näitä jään kaipaamaan: jäätelöarsenaali, euron cappuccinot, merenelävät, auringossa kypsyneet tomaatit, opiskelijaruokalan pastavalikoima, vaaleanpunainen urheilulehti, maaston kukkulaisuus, hauskat kiinalaiset, wei, kansainvälinen tunnelma, löysä aika, mustekalan muste, valoisa talvi, kapeat tiet, liikennevalottomuus, suolainen meri, aallot, ilmakuivattu liha, retket, kirjaston terassi, iltalämmin parveke, ekstrovertit eteläitalialaiset, kotikatu, antiikkitori, AC Fiorentina, Mutu jos hän lähtee Fiorentinasta, suklaapuoti Vestri, supermarketti Standa, kaupunki ilman humalassa olevia nuoria, polkemalla aukeavat roskakontit, piazzat, bussi nro 14
Näitä en jää kaipaamaan: viemäriongelmat, puulastat, jotka homehtuvat ennen kuin ehtivät kuivua, kokkareinen suola, talvella tarpeellinen kotipipo ja kotihanskat, poskisuudelmat joiden osoite oli liian kokonaisvaltainen, huivikaupustelijat, raastava ambulanssin ääni, turistit, italialaisten ylipursuava italiarakkaus, Berlusconi, gnocchit, huijarit, hiostava kuumuus, italialaiset työajat, puistottomuus, käsidesittömyys, 3548€ laukut, Maria-rukoukset
