Viikko sitten olimme kuulleet vain juttuja Sisiliasta, nyt olemme maistaneet ja haistaneet sen itsensä. Palasimme kuusipäiväiseltä matkalta, jossa seuranamme oli siskoni Mari-Kaisa, miehensä Tuomas ja nelikuinen vauvansa Ester.
Ensimmäinen selviytymistehtävä oli löytää Trapanin kaupungista autovuokraamo, jossa olisi vapaana auto ja turvaistuin. Löysimme, mutta Ester ei siitä ilahtunut vaan pisti aikamoiset huudot päälle ja sama toistui joka kerta kun lähdimme liikkeelle. Sitten hän nukahti ja heräsi taas aurinkoisena valmiina paikallisten pusuihin.
Makumatkamme alkoi aamupalasta, jonka nautimme autossa. Aamuntuoretta patonkia, ricottajuustoa, ilmakuivattua lihaa ja parmesaanisulatejuustoa.
Suuntasimme Sisilian halki kohti Notoa, jossa meitä odotti uskomattomat herkut. Ystävän kautta saatuun majapaikkaan oli edelliset asukkaat jättäneet jääkaappiin jotain, ilmeisesti alkuvuodesta. Suljettu jääkaappi oli huolellisesti kytketty pois päältä. Voitte kuvitella mitkä aromit ja värit saa aikaan kolme banaania, rasiallinen kesäkurpitsoita, lämpö ja aika. Luotaankarkoittavat.
Täytyy ihailla miestemme asennetta, jolla uusi oppimamme italiankielinen sana “muffa” eli home, hoidettiin parin tunnin operaatiolla. Me katselimme autosta kun he hyppivät uikkareissa edes takas haukkaamassa happea. Naapurit ihmettelivät, emmekö saa nuotiota syttymään ja toivat sytykkeitä.
Itse Noto oli kaunis. Hunajanvärisiä barokkiajan rakennuksia, kävelykujia, ystävällistä palvelua. Meren rannassa oli pitkästi hiekkarantaa ja meressä sai nauttia vltavista aalloista. Asunnossa oli muutamia puutteita, kuten toimimaton hella ja suihkuveden virtausnopeuden hitausennätys, joten aikaistimme majapaikan vaihtoa.
Jatkoimme itärannikkoa kohti Siracusaa, jossa jätimme Esterin isän ja kummisedän kanssa kiertämään arkeologista puistoa ja lähdimme shoppailemaan. Pitikin osua, että siesta oli juuri silloin eikä yksikään kauppa ollut auki. Nautimme myrskyävästä merestä ja kahvilaherkuista.
Jatkoimme edelleen ylös rantaa ja päädyimme Taorminaan, jossa majapaikka oli kunnon onnistumiselämys. Puutarha palmuineen, kaktuksineen ja kukkineen, täydellinen merinäkymä ja -kohina tilavalta parvekkeelta korkealta rinteestä, 381 porrasta meren rantaan, huoneista näkymät vuorille, toimiva hella ja puhdas jääkaappi, pihalla uima-allas, jossa sai hyvät kisat. Menussa oli mm. vuohenjuustopastaa.
Viimeiseksi yöksi jatkoimme Sisilian pohjoisrantaan suureen Palermoon, joka oli outo paikka. Ihan kuin olisi Aasiaan päätynyt. Yksisuuntaisia katuja ajettiin mutkitta molempiin suuntiin, kahviloissa ja tavernoissa huijattiin jatkuvasti ja leipomoista sai maailman parhaita herkkuja. Kirkot, joista osa oli rakennettu alun perin moskeijoiksi olivat viehättäviä. Torilla myytiin valtavia miekkakaloja, eriskummallisia vihanneksia ja eläviä etanoita, ja haju oli sen mukainen.
Hauska pikku episodi oli Mari-Kaisan soitto junasta heidän matkustaessa kohti lentokenttää meidän jäädessä vielä päiväksi hämmästelemään Palermoa. Konduktööri vaati mojovia sakkoja, koska heillä oli hänen mukaansa bussilippu. Tarvittiin Johannes tulkiksi ja vaikeata oli saada konduktööri ymmärtämään, että liput myynyt täti ohjasi junaraiteelle 10, joten liput eivät voi olla väärät. Olimme niin täynnä huijauksia, että tämä sopi hyvin jatkoksi. Kohta tuli Tuomaalta viesti, että olikin esitellyt konduktöörille vanhoja bussilippuja.
Paras tuliaiseni: marranzano, sisiliaksi ajatusten poistaja, suomeksi munniharppu.
Paras hetki: kun Tuomas lykkäsi aamulla Esterin meidän sänkyyn köllimään.
Paras makuelämys: cannollit eli ricottatäytteiset herkkurullat.
Paras haju: torilemu Palermossa.
Paras näkymä: meri Taorminan asunnon parvekkeelta.
Paras ääni: vetäytyvän aallon synnyttämä kivien kolina.
Muutamia paikallisia erikoisuuksia:
Arancini: appelsiinin näköisiä riisipalloja, joissa on sisällä tomaattikastiketta, mozzarellaa ja lihaa.
Nero di seppia: mustekalan muste, hyvää spagetin kera
Simpukka- ja mustekalalajit, joille ei ole suomenkielisiä nimiä.
Makeisista Cannoli ja Cassata.
